Hedonistisen elämäntavan tyhjyysluonnon ja orjuuttavuuden tiedostuksen jälkeen sen rakenteet sielussa on purettava. Samalla ihminen astuu tielle. Tilannetta purkavia vastalääkkeitä ovat mm: kohtuullisuus, yksikertaisuus elämäntavoissa, seksuaalinen puhtaus, vihasta pidättäytymien, päihdyttävistä aineista kieltäytyminen, kunnian- ja vallanhimon ulkoisen toiminnan estäminen, pintaviihteen välttäminen, pyrkimys oikeaan toimintaan joka tilanteessa, vahingoittamattoman elämäntavan harjoittaminen.

On myös muistettava, että aina kun on päättänyt kieltäytyä jostakin, on myös hyvä aloittaa jotakin uutta ja positiivista. On vain huolehdittava siitä, että uusi pyrkimyssuunta tukee sielun tervettä kehitystä. Tositiede, tositaide, tai tosifilosofia voivat tarjota uutta virtaussuuntaa. Lisäksi luonto, liikunta, tai fyysinen työ laskevat vakiintumistasoa luonnostaan ja ohjaavat ihmistä kohti matalampaa riippuvuustilaa jossa pienemmätkin asiat aiheuttavat herkkyyden aistimuksia, eikä rauha välity tylsyydentuskan kaikenkattavan synkän verhon läpi.

On elintärkeää muistaa, että epäonnistumiset eivät saa toimia lopettamisen verukkeena ja että toistuvista epäonnistumisista välittämättä oleminen on avain kaikessa onnistumisessa. On myös tosinaan hyvä kerrata mielessään aikaisemmin mainitun vakiintumistasolain rakennetta.

Em. on valmistava tie ja se aiheuttaa herkästi tukahduttamista ja toisiin kohdistuvaa puritanismia. Siksi rakkauden ja ymmärtämyksen kohdistaminen muihin ja itseensä on tarpeen, vaikkapa meditaatiossa. Seuraavassa tienosassa mahdollinen tukahduttaminen puretaan itsetutkiskelun avulla. Sen tärkein avain on rehellisyys ja väärästä vastarinnasta pidättäytyminen. Ihminen ei voi tuntea itseään jos on motivoitu elättämään väärää, pintaan liimattua kuvaa itsestään…