Kun ihmisen hyväksyy sellaisena kuin hän on, hänen parhaat puolensa nousevat pakottomasti esiin ja huonous työstyy. Kääntäen: Jos ihmistä yrittää muuttaa, hän aikaansaa aidon itsensä päälle piilottavan kuoren ja tukahdutettu huonous nostaa päätään entistä vinoutuneemmassa muodossa. Rakkaus on sellaisenaan hyväksymistä. Se saa ihmisen ennepitkää näkemään vikansa ja korjaamaan ne aidosti, hyväksymisen ilmapiirissä.