Kaikissa uskonnoissa on moraalinen hyvyyden ja totuuden jumalallinen ydin. Ne ovat kuitenkin monimutkaisen inhimillisen sisäisen valtapelin ja laiskuuden seurauksena alkaneet painottaa sivuseikkoja ja väärinkäsityksiä, ja kääntyneet vuosisataisessa prosessissa jopa päälaelleen. Vihatessaan ja jopa tappaessaan toisinajattelijoita ne todistavat huomattavaa epäkypsyyttään, mutta joukkoonkuulumisenhalun ja oikeassaolemisentarpeen tuottama vallan tunne estää niitä tiedostamasta tilaansa. Uskontojen viha ja teeskennelty rakkaus ovat merkkejä sielun menettämisen sivuraiteesta.