Ottaa puhetilan keskeyttämällä, ei kommentoi toisten aloituksia, paitsi korjausmielessä. Ei kuuntele, vaan säilyttää puhetilan itsellään aloittamalla jostakin aivan muusta. Harjoittaa keinotekoista ja turhaa erimieltäolemista samanmielisyyden hakemisen sijaan. Ei tarjoa vapaata, vaan hyvin kontrolloitua tilaa muiden käytettäväksi. Pitää kiivasta, lyhytjännitteistä ja syvyyteen yltämätöntä keskustelurytmiä yllä ja osoittaa nopeudella näppäryyttään. Esittää itsestään selviä täsmentäviä kysymyksiä pätemismielessä, mutta vastakkaisessa tilanteessa viestii närkästyneenä kysyjän tyhmyyttä. Puhuu taukoamatta rivien väliin piilotetusta omasta erinomaisuudestaan. Haluaa säilyttää määräysvaltariippuvuutensa siten, ettei koskaan hyväksy muiden ehdotuksia sellaisenaan, vaan harrastaa vähintään pientä korjailua, ei totuushalusta, vaan pätemisen ja hallintavallan syystä. On huomaamattaan rakentanut itselleen valhemuuritetun muilta verottavan itsetunnon. Mikäli kyseisen luonnetyypin hyödyntävää salamanipulatiivisuutta ei tiedosta, kyseisen ihmisen seurassa syntyy oudon lannistunut, osaamaton ja masentunut olo. Pohjalla on kuitenkin kyseisen ihmisen mitätöidyksi tulemisen pelko, jota hän joutuu paikkaamaan jatkuvalla oman erinomaisuuden tilanteisiin kylvetyillä vertailuilla. Koska se on muuttunut riippuvuudeksi jo kauan sitten, mikään ei riitä. Normaali solidaarinen yhteistoiminta on hänelle jyrätyksi tulemisen luuloa. Hän on oppinut vääristyneesti pitämään muiden tavallistakin käytöstä hyökkäyksenä omaa arvoaan vastaan, mutta saa kilpailuhalussaan voimaa myös siitä, että kokee olevansa vahvempi elämän pienissä koitoksissa. Kivahteleva röyhkeys ja väärien painostavien äänensävyjen käyttö eivät aiheuta omatunnontuskia ja hän pitää voitettuina heikkoina niitä, jotka eivät moraalisista sävyisyyden syistä mukaan lähde, vaan antavat olla. Omaa esitystään vastustavat kyseinen henkilö mustamaalaa luonnollisesti pahoiksi. Hän käyttää pientä, nykynäkemyksen mahdollistamaa kirjaimellisen ymmärtämisen suomaa tunneälyhyppytypistettyä muuntoa saneluvallan, maineen ja pätemisen välineenä. Totuutta hän ei voi tuntea, mutta määrää silti sen suuntaa, sillä juuri tämäntapaiset ihmiset ovat raivanneet tiensä keskimääräistä useammin vallan kabinetteihin. Valtaan päästyään he oppivat vähitellen normaalin sävyisän toiminnan malleja, ei siksi, että he oikeasti korjaisivat luonnettaan, vaan siksi, että heille on siitä etua. Itsekeskeisyyden vinomutka kuitenkin on heidän toimiensa määräävä tekijä ja juuri siksi korruptiolla on maailmassa niin paljon valtaa.