”Henkisyysnarsismi” on aikamme uusilmiö. Kun selfhelpkirjallisuudesta itselleen kasvua ammentava ”positivisti” liimaa todellisen persoonansa ylle täydellisyyden viitan, hän usein besservisseröityy suurempiegoiseksi kuin aikaisemmin, ei suinkaan pienemmäksi ja nöyremmäksi, kuten tarkoitus (ehkä) oli:

Totuudenetsijät voidaan jakaa kahteen leiriin. Toiset hankkivat tietoa ja viisautta totuutta itseään varten, toiset sillä myöhemmin päteäkseen. Ts. se muunnetaan egon käyttövälineeksi. Mikäli fokus ei ole ”heikkouden vaalimisessa” ja aidossa itsetuntemuksessa, todellisen persoonan ylle liimatussa ”henkisessä kasvussa” on tarjolla vaara sisäisen paineensa muihin ulkoistamiselle. Muista ihmisistä tulee henkisyysnarsistin pätemisentarpeen käyttövälineitä:

Kilpailunhaluiseen luonteeseen yhdistyessään kyseinen paineominaisuus saattaa muuttua oman paremmuutensa massiiviseksi todisteluvietiksi, jota asianomainen ei kuitenkaan lainkaan itse tunnista, ihmettelee vain muiden pahuutta, mitätöintipyrkimystä ja halua jatkuvasti hyökätä hänen arvovaltaansa vastaan. Hän pitää normaaliin älykkääseen keskusteluun pyrkimistäkin haastona hänen asemalleen ja ilman keskiötä kerätyille hajanaisille tiedoilleen, ja hän haluaa vain voittaa kaikki.

Hyökkäävä keskeyttäminen, rivienvälilyttäys ja jatkuva nopeutta syytävä puhetilavarkaus antaa pohjattomaksi himoksi muuttuneelle paremmuudentunneriippuvuudelle työkalun ja asianomainen oppii pitämään röyhkeyttä paremmuuden merkkinä. Se täytyy vain hyväksyttää henkilökohtaisella puolitietoisella anteeksiantamisella. Paremmin tietämisen ja paremmaksi laittamisen eetos saattaa tietynlaisessa luonnetyypissä muodostua niin kaikenkattavaksi, että asianomaista ei voi enää auttaa, sillä hän on suuriegoisuudessaan ylittänyt kuuntelurajan jo kauan sitten. Hän on eriytynyt hyökkäystilaan ”muiden pahuuden vuoksi” ja toisten aliarviointi, itsestään selvien neuvojen jakaminen ja kiusaannuttava totaalibesservisseröinti on muodostunut hänen työkseen. Piilotetun henkilökohtaisen keskeneräisyyden kipeä haava huutaa joka päivä hänen sisällään, mutta maailman kovuus on opettanut paikkaamaan sen ”todellisuutta muuntavalla” narsismin keinolla, joka repii samalla ihmisten välistä luottamusta rikki.

Kyseisen keinotekoisella tavalla järjestetyn luonnetyypin keskiössä paistaa myös eräs aikamme suurimmista ongelmista: pätemisentarvejohtajuus ja sen perässä laahaavan pitkän yhteiskunnallisen kärsimysvanan monieskaloituma…