1. Silloin alussa ei ollut ei-mitään, eikä mitään, ei ollut ilmakehää eikä taivasta sen yllä. Mitä sitten oli? Missä? Kenen huostassa? Oliko mittaamaton, syvä vesi?

2. Silloin ei ollut kuolemaa eikä kuolemattomuutta, ei päivän tai yön merkkejä. Vain Tämä yksi hengitti, omasta voimastaan, ilman tuulta. Mitään muuta kuin Se ei vielä ollut.

3. Pimeys oli alussa pimeyden kätkössä, kaikki tämä oli erottumatonta vettä. Se mikä tyhjyyden peittämänä tuli olemaan, Se yksi syntyi oman halunsa kuumuudesta.

(Rigveda X 129, Luomishymni)