lauantai, 18. tammikuu 2020

Kaksi rotua ja järjestelmän hukkaama syvyys

Oivaltajan, eli oivaltamisen tavalla maailmaa lähestyvän tunnistaa siitä, että hänelle ei tarvitse täsmentää, hän ymmärtää tarkoitetun helposti pienimmästäkin viitteestä.  Skeptismin suuntaan ajautunut ja opetetun tiedon juurettomaan ja ulkoa asetettuun tietoon tottunut on puolestaan jäykkä täsmentämistä ja käsitepönkitystä tarvitseva muisteluajattelija, jonka maailmanhahmotustapa on yleensä kallellaan yksipuolisen matemaattisluonteisen nörttiysautismin suuntaan. Varsinainen ongelma on siinä, että viimeksi mainitut eivät yleensä lue saatikka ymmärrä rivien väliin piilotettuja esityksiä. Jos lukevat, esitys näyttäytyy heille epätäsmällisenä haihatteluna ilman yhteyksiä. Kyseiset ihmiset kuuluvat niihin, jotka saarnaavat tieteen ylivertaisen ja ainoan metodin välttämättömyyden puolesta, ja koska he näkevät maailman kurinalaisen tiukasti oman keinotekoisesti sovitun lähestymistapalinssinsä läpi, arvottavat muiden maailmanhavaitsemistapaa väärin. He tulevat asettaneeksi oivaltajat ja huuhaaistit samaan lokeroon. Näin syntyy syvyysulottuvuuden puute ja osittunut näennäisasiallinen puusilmäkriittisyys hallitsee maailmaa, eikä pinnallistavalle täsmentämistarpeelle näy loppua. Subjektiivista syväoivallusta siirretään pakonomaisesti objektiiviseen katselukulmaan ja lopputulema sen mukainen.

keskiviikko, 1. tammikuu 2020

Metodidogmin seitsenpäinen lohikäärme

Tieteellinen tutkimustapa kysyy tiettyjä kysymyksiä ja ratkaisee niitä tietyllä tavalla. Se on sokea piirinsä ulkopuoliselle. Tiede ei halua todella kyseenalaistaa järjestelmäänsä. Sen askartelema maailmankuva on hieno, mutta metodin valikoima. Osittuminen aikaansaa lisää osittumista ja metodin sisään eksymistä. Syväperuste ei ole tiedemetodille peruste, koska havaintoherkkyyttä ei ole, eikä sitä voi mitata. Syväperuste kyseenalaistetaan keinotekoisen ja objektiivisesti pinnallisen argumentointivaatimuksen typistävällä voimalla. Maailmankuvastamme puuttuu syvyys vaikka kaikki vaikuttaa asialliselta, sillä kolmasosa tähdistä on pudonut maahan ja pätemistarpeesta kyseenalaistavat saivartelijat kasvattavat uuden mutta keinotekoisen pään totuuden miekan katkaisukohtiin... Kaikki tämä siksi, että syvälle eteneminen on metodisesti kielletty.

sunnuntai, 29. joulukuu 2019

Uusorjuuden huomaamaton vitsaus

Ankara ja alaisistaan piittaamaton yrityksenjohtotapa on muodostunut huomaamatta maan normaaliksi käytännöksi. Suomalaisuuden ytimessä piilevä tietynlainen negatiivinen tulokulma on sen suurin osatekijä. Kyse on säästämisestä: Kun säästämistä tehdään pitkään se alkaa kohdistua työntekijän työnteko-olosuhteisiin negatiivisella tavalla. Jatkuvat pienet lisäykset aikaansaavat kiireen, stressin, työnilon menetyksen ja uupumuksen. Mikäli yrityksen johdossa on moraalisia ominaisuuksia omaavia johtajia, tilanteeseen pyritään vaikuttamaan keinotekoisesti, tykypäivien ym. kampanjoiden avulla. Tämä ei kuitenkaan poista varsinaista ongelmaa. Mikäli johto on ahneuden sokaisemaa ja olennaiset arvot hukannutta, syntyy vaihe kaksi: Työntekijät ja johto ajautuvat vaikeisiin ristiriitoihin ja työntekijöiden vaihtuvuus käynnistyy, työn laatu heikkenee ja tuottavuus laskee. Armoton ja inhimillisen myötäelämiskykynsä huomaamatta hukannut johto vastaa tähän usein vallankäytöllä: työmäärän lisäämisellä ja jopa piittaamattomalla sadismilla, puolustellen tekemisiään taloudellisilla syillä. Tämänkaltainen kehitys on meneillään yhteiskunnassamme huomattavan laajalla sektorilla. Samalla kun eriarvoisuus lisääntyy ja voitot valuvat pyramidin kapeaan kärkeen tavallisen ihmisen elämästä on tullut kärsimystä ja jokapäiväistä selviytymistä. Tämä tulee aikanaan johtamaan yhteiskunnallisiin levottomuuksiin. Ongelman ratkaisu on kuitenkin yksinkertainen: tyytyminen ehkä hieman vähempään ja työntekijämäärän lisääminen sellaiselle tasolle, jossa väkeä on aina hieman enemmän, kuin on tarpeen. Näin oli ennen ja on edelleen monissa muissa maissa, joissa jatkuva säästäminen ei ole syönyt ihmisten elinvoimaa. Lisäksi palkkaerot eivät saa missään olosuhteissa kasvaa suuriksi, sillä se syö yhteiskunnallista moraalia monin tavoin: johdon moraalinen esimerkki on tarpeen, jotta luottamus voisi palautua ja säilyä.

torstai, 19. joulukuu 2019

Vallitsevaan näkemykseen sovitetun selitysmalliaarsenaalin jatkovinoevoluutio

Kun ajattelun lähtökohta on se vakaumuksellinen usko, että materialistinen maailmankuva on ainoa oikea, suunnitellaan kokeet sitä puolustavaksi ja teoriat siihen johtavaksi ja sen tarjoamalta kapealta perustalta tapahtuviksi. Lopputulemaan pääsy ohjaa ajattelua, eivät puhtaat maailmantapahtumat ja korkeampi puhdistettu logiikka. Lisäksi käytetty sääntömäärätty ja kohteeseenjohtava logiikka saa perustansa, paitsi aidoista, myös oletusmaterialismista: Vallitsevaan tutkimusmassan piiriin kuuluvat väärätkin tulkinnat vaikuttavat uusien virheellisten johtopäätösten syntymiseen. On kehittynyt materialistisen ajattelun automaatiojärjestelmiä, jotka työntävät ensimmäiseksi hengen ulos ja selittävät ilmiön sen totunnaiseen materialistiseen ajatteluun ja näkökulmaan sovittaen. Tuo sovittaminen vaikuttaa uskottavalta niiden silmissä, jotka ovat tottuneet opetettuun aivopesumaailmankuvaansa ja siksi siihen uskovat. Ne vahvisteet, joiden varaan materialismi on rakennettu, ovat usein pelkkiä oletuksia ja selityksiä.

perjantai, 13. joulukuu 2019

Ikuinen puolusteluomaetuvalhevitsaus

On naiivia Kreationismia, tiedeuskoa ja ”todellista kreationismia”. Tiedeuskovat käyttävät kyseistä arvottavaa käsitettä yleislyömäaseena vähättelyn ja liioittelun keinoin, haluamatta eritellä uskonnollista ja oivallustieteellistä kreationismia toisistaan. Kun kaikki halutaan niputtaa saman käsitteen alle, käytetään kyseistä sanaa todellisuudessa harhaanjohtimena oman tieteellisen epävarmuuden ja perustassa piilevän heikkouden peittämiseen. Todellisessa totuutta kohti etenevässä tieteessä tällainen puolueellinen valheasenne tulee tiedostaa ja ylittää, vaikka se onkin hienovaraista, sekä käsitedogmaattisen tieteen keinotekoisesti sovitun totuusharavan reuna-alueella, ja siksi helposti vähäteltävissä. Metodin kehittämä olennaisten asioiden havainotokyvyttömyys ei ole puolustus.

  • Itseään ylläpitävä harhasuunta

    Ulkopuolelta ilman viisautta katsova maailmankuva on opetettu meille ainoana oikeana. Sen seurauksena elämme runsauden ajassa onnettomina, mutta meillä ei ole aikaa tiedostaa sitä. Sisäisen tien tarve nykyajassa on korostunut...