Ankara ja alaisistaan piittaamaton yrityksenjohtotapa on muodostunut huomaamatta maan normaaliksi käytännöksi. Suomalaisuuden ytimessä piilevä tietynlainen negatiivinen tulokulma on sen suurin osatekijä. Kyse on säästämisestä: Kun säästämistä tehdään pitkään se alkaa kohdistua työntekijän työnteko-olosuhteisiin negatiivisella tavalla. Jatkuvat pienet lisäykset aikaansaavat kiireen, stressin, työnilon menetyksen ja uupumuksen. Mikäli yrityksen johdossa on moraalisia ominaisuuksia omaavia johtajia, tilanteeseen pyritään vaikuttamaan keinotekoisesti, tykypäivien ym. kampanjoiden avulla. Tämä ei kuitenkaan poista varsinaista ongelmaa. Mikäli johto on ahneuden sokaisemaa ja olennaiset arvot hukannutta, syntyy vaihe kaksi: Työntekijät ja johto ajautuvat vaikeisiin ristiriitoihin ja työntekijöiden vaihtuvuus käynnistyy, työn laatu heikkenee ja tuottavuus laskee. Armoton ja inhimillisen myötäelämiskykynsä huomaamatta hukannut johto vastaa tähän usein vallankäytöllä: työmäärän lisäämisellä ja jopa piittaamattomalla sadismilla, puolustellen tekemisiään taloudellisilla syillä. Tämänkaltainen kehitys on meneillään yhteiskunnassamme huomattavan laajalla sektorilla. Samalla kun eriarvoisuus lisääntyy ja voitot valuvat pyramidin kapeaan kärkeen tavallisen ihmisen elämästä on tullut kärsimystä ja jokapäiväistä selviytymistä. Tämä tulee aikanaan johtamaan yhteiskunnallisiin levottomuuksiin. Ongelman ratkaisu on kuitenkin yksinkertainen: tyytyminen ehkä hieman vähempään ja työntekijämäärän lisääminen sellaiselle tasolle, jossa väkeä on aina hieman enemmän, kuin on tarpeen. Näin oli ennen ja on edelleen monissa muissa maissa, joissa jatkuva säästäminen ei ole syönyt ihmisten elinvoimaa. Lisäksi palkkaerot eivät saa missään olosuhteissa kasvaa suuriksi, sillä se syö yhteiskunnallista moraalia monin tavoin: johdon moraalinen esimerkki on tarpeen, jotta luottamus voisi palautua ja säilyä.