Tiede on hieno asia, mutta jos siitä ei löydä mitään kritisoitavaa on uskossa, tai kärsii automatisoituneesta veliverkostolojaliteettipuolustusasenteesta. On naiivia tiedeuskoa olettaa, että kaikki tieteessä toimii ilman kähmintää, äänekkäimmän ryhmän, tai arvostetuimman henkilön vaikutusvaltaa ja vuosikymmenten saatossa rakentuneita valtarakenne ja arvostussuuntablokkeja. Tiede on myös huomaamattaan oman käsitystapasuuntansa vanki, sillä todistettavissaoleva suunta luo lisää uutta ja samanlaista, muun vaipuessa tunnistamattomaan oppositioon yhä syvemmälle. Yleensä tämä ”muu” sijaitsee subjektiivisessa syvyyssuunnassa, joka on kirjoitettu rivien väleihin eikä keinotekoisten objektiivisuusvaatimusten talutusnuorassa oleva nykyfilosofiakaan voi sitä tavoittaa.