Alkukantaisten kansakuntien kehityksessä on piste, joka on jo vapaa liiallisen alkuraadannan tuottamasta putkinäköikeestä, mutta ei ole vielä pilannut herkkyyttään sillä korkeavakiintumistasoisella ja sokeuttavalla ”elitismillä”, jota raadannan hedelmät lopulta tuottavat. Tämänkaltaisessa kulttuurisessa esivaiheessa sijaitsee kaksi ovea. Toinen johtaa organisoituun mysteerihenkiseen yhteisöön, toinen syvällisyyssokeuttavaan materialismiin. Me elämme jälkimmäisessä, hymyilyluuloisessa äärimaterialistiseksi äityneessä dystopiassa, jolla ei enää ole kykyä katsoa syvyyssuuntaan, vaan etenemme kiihtyvällä vauhdilla kohti vastakohtaansa sidottujen tyhjien halujen tyydytystarve-elämää. Entä mikä olikaan tuo toinen vaihtoehto: ”mysteerihenkinen yhteisö.” Siitä seuraavaksi.