Esimerkiksi runoudella ja tosifilosofisilla (ei siis kuolleilla muistitietopankki- ja tietojen omaksumisfilosofisilla) pohdinnoilla harjaannutettu tulkintasilmä näkee helposti syvyyssuuntaan, edellyttäen että herkkyyttä ei ole myyty syvyysnäköä vääristävälle hedonismille ja puolitietoiselle itsekeskeisyydelle. Se osaa tulkita ja katsoa pelkän kirjoitetun teoreettisen merkityksen taakse.

 Nykyinen pragmaattismatemaattinen ja teollistekninen ajattelutapa on puolestaan siirtynyt toiseen äärilaitaan: se vaatii loputonta sanatarkkaa täsmentämistä ja lakkaa harjaannuksen puutteessa ymmärtämästä viitteenomaista; on jopa synnyttämästään havaintokyvyttömyydestä ylpeä. Sen ulkoiset koejärjestelyselvityskeinot yltävät vain osaan maailmasta – ja usein melko loistokkaasti, mikä hämää monia joukkoonkuulumisenhaluisia ja ”jokotai” ajatukseen rakastuneita. Koska elämästämme kyseisistä epäherkkyyssyistä puuttuu olennaisia osa-alueita, kärsimme ja korvaamme kasvottoman puutteemme markkinamiesten esiinvyöryttämillä tarpeilla.